Opintoni ovat nyt siinä vaiheessa, että perus- ja yhteiset opinnot alkavat olla suoritettuina, ja pitäisi suunnata kohti suuntautumisopintoja. Koulussamme meillä on vaihtoehtoina maatalousyrityksen liiketoiminta, maatalousyrityksen tuotantoprosessit ja elintarviketuotantoprosessit. Näistä kaksi ensimmäistä toteutetaan Ilmajoen kampuksella ja viimeisin Seinäjoen Framilla. Ilmajoen kampuksen vaihtoehdot alkavatkin yllätyksekseni vuorovuosina, ja ensi vuonna pääpaino on minun epäonnekseni liiketoiminnalla, joka ei ole suurin kiinnostuksen kohteeni (kävin toteamassa tämä istumalla neljä tuntia liiketalouden syventävillä tunneilla). Liiketalouden tunnit ja kurssit järjestyvät sujuvasti niin, että ne opinnot voi saada vuoden sisällä suoritetuiksi, kun nuo kaksi muuta järjestyvät vasta kahden-kolmen vuoden aikana.
Koska liiketalous ei vain ole se minun vahvuuteni ja intohimoni, jäävät vaihtoehdoikseni nuo kaksi, eli maatalousyrityksen tuotantoprosessit ja elintarviketuotantoprosessit. Kumpikaan näistä ei järjesty minun kannaltani jouhevasti, vaan toteuttamiskäytännöt vaativat melkoista paneutumista aikatauluihin. Hereillä on oltava, jos meinaa saada riittävästi kursseja syventäviin opintoihin. Ajattelin itse ottaa näistä kummastakin vaihtoehdosta niitä kursseja, jotka minua eniten kiinnostavat, ja jotka saan järjestymään mieluiten ennen joulua 2017. Saa nähdä, miten monta kertaa meinaa vielä hermot mennä vuoden aikana tuohon aikataulusäätämiseen. Ajomatkaakin tulee n. 210 km suuntaansa, joten jatkuva kulkeminen ei myöskään hirveästi houkuttele. Sekin voi harmittaa, jos en pystykään käydä juuri niitä kursseja, mitkä minua erityisesti kiinnostaisivat (eli käytännössä silloin, jos ne toteutetaan vasta loppuvuodesta 2018 tai vuonna 2019).
Ryhmämme yhteisiä opintoja venytettiin n. 18 opintopisteen verran ensi kevääseen, kun ne alunperin piti olla nyt jouluna suoritettu. Tämä on tuonut lisäharmia ryhmämme opiskelijoille, koska kevätlukukausi tulee vetämään meidät nyt turhankin tiukille. Voi olla, että ne matot rullautuvat vielä itse kullakin.
Mutta jos jotain positiivistakin tässä kaikessa ahdistuksessani on, niin se, että meillä on ylipäänsä vaihtoehtona nuo elintarviketuotantoprosessit. Tämä vaihtoehto tuli agrologiopiskelijoille vasta lähivuosina, ja aionkin nyt suorittaa näitä kursseja niin paljon kuin mahdollista. Tuntuu hyvältä lähteä näitä opiskelemaan, sillä minulle on tutumpaa toimia jatkojalostettujen ja prosessoitujen elintarvikkeiden kanssa kuin ihan siellä alkutuotannossa. Uskon ja toivon, että tämä suuntautumisvaihtoehto tulee vielä avaamaan monia uusia ja mielekkäitä ovia minullekin, kunhan vain saan riittävästi näitä kursseja mahdutettua kalenteriini.