Se, että olen nyt opiskelemassa, ei ole mikään itsestäänselvyys. Joitakin vuosia elin jopa luulossa, etten koskaan tulekaan opiskelemaan mitään ”korkeampaa”. Yläasteen jälkeen kävin lukion, jonka aikana rakastuin niin palavasti, että kaikki muu sai jäädä toiseksi. Minut oli kasvatettu valtavirrasta poikkeavaan naisen rooliin. Uskoin lähes sokeasti, etten voi juurikaan vaikuttaa elämäni kulkuun, vaan se otetaan vastaan, mitä annetaan.
Sen seurauksena saimme mieheni kanssa kymmenen vuoden sisällä kuusi ihanaa lasta, ja jätin kaiken muun taka-alalle, tai ainakin yritin, sillä koko tuon ajan takaraivossani tykytti välillä hiljaa ja välillä huutaen halu kehittää itseäni ja opiskella lisää. Opiskelin keskimmäisten lasteni raskauksien ja imetysten aikana monimuoto-opiskellen puutarhuriksi, ja se oli todellinen henkireikä minulle. Nuorimman lapsemme ollessa vuoden, päätin uskaltaa kokeilla, kantavatko omat siipeni minua enää minnekään. Hain mieheni kannustamana Ilmajoelle agrologin monimuoto-opintoihin, ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään.
Perhetilannettani ajatellen Ilmajoen opiskelujärjestelyt sopivat minulle mainiosti. Neljä vanhinta lastamme ovat alakoulussa, ja nuorimmat perhepäivähoidossa. Noin joka kolmas viikko on koulun lähiviikko, jolloin lähden reissuun ja yövyn koululla. Lapsistani huolehtii sillä aikaa heidän mainio isänsä (johon muuten vieläkin olen palavasti rakastunut), ja minä saan nauttia muutama päivä omasta ajasta.
Maatalousalalle minut ajoi kiinnostus kasveihin, viljelyyn ja eläimiin. Lapsuuskotini oli viljanviljelytila, josta innostukseni voi osittain kummuta. Muutettuani mieheni kanssa maalle omakotitaloon, aloin harrastella monenlaista. Kasvatan kukkia ja vaihtelevalla innolla vihanneksia, pidin vuosikausia kotitarvekanalaa (ja aion taas joskus tulevaisuudessakin pitää), olen omistanut erilaisia lemmikkejä vaihtelevia määriä (paitsi koiraa), kasvatin jossain vaiheessa käsityöpajua pienellä alalla, ja tällä hetkellä innostukseni painottuu kaninlihantuotantoon ja kanien kasvattamiseen. Meillä ei ole maatilaa, joten en voi hetken mielijohteesta tilata hiehoja tontille, mutta haaveilen pääseväni maatalousalan töihin, kunhan jaksan uurastaa opintoni päätökseen. Tällä hetkellä opiskelu väsyttää, mutta niin se tuntuu onneksi väsyttävän monia muitakin ryhmäläisiäni. Eiköhän tästä vielä ponnistella niin, että voi jonain päivänä itseensä tyytyväisenä ja monta rimaa ylittäneenä kävellä koulun portista ulos kohti uusia tuulia.